Kuivakka kaveri

Töihin tarvittiin eläkeläisen apua. Ei auttaneet maammelaulut, hammastekivistykset eikä itkupotkuraivarit. Käsky oli käynyt, joten rantaan oli mentävä sekatöörien kanssa. 

Paukkupakkasessa napsin valtavan sylillisen pajunoksia. Levitin pajut autotallin lattialle sulamaan. Seuraavana päivänä katkaisin oksat parinkymmenen sentin pätkiksi. Niputin pätkät kuminauhalla. Päälle sidoin juuttinarusta rusetin. Nippuja kertyi 61 kpl.

 

Juhlatilan pöytäsomistuksen rungon muodosti jäkäläkangas. Sen päälle asettelin rantavehnäpulloja, koivukiekkoja, pikkupuita, kuksia ja rottinkilyhtyjä. Maanläheinen somistus täydentyi poro- ja puuinstallaatioilla.

Porolla menin töihin. Vähän oli kuivakka kaveri.

Vanha rouva

Lumipesu

Kävin pesulla. Lumipesulla. Rantakoivu oli niin umpijäässä, etten saanut pehmeää hötypesua, vaan jäähileitä kalisevan pesun. Auts. Siitä selvittyäni juoksin takaisin omalle kartanolle ja lohdutin itseäni:

Rommirusinatortusta ei ollut pitkäkestoiseksi lämmittäjäksi. Katsoin parhaimmaksi siirtyä seuraavaan lämmitysmuotoon:

Pistelin poskeeni joulun rääppiäiset eli pipari- ja vihreäkuulavarastot tuorejuustokakun kera. Jonkun aikaa sulattelin ja sitten teki jo mieli seuraavaa:

Suklaiset männynkävyt olivat kyllä aika lämmittäviä. Katsoin kuitenkin parhaaksi turvautua hyväksi havaittuun aimoannokseen tuplana:

Vadelmakermakakkujen ansiosta lämpisin lumipesustani sen verran, että tarkenin istua takan edessä tuumailemassa, mitä seuraavaksi leipoisin.

Vanha rouva

Kokovuotiskatsaus

Tein vuosi sitten uudenvuodenlupauksen: luen kaikki Euroopan maat läpi edes parin kirjan verran / maa. Puolessa välissä lupaustani julkaisin puolivuotiskatsauksen, joka on täällä. Nyt, kun vuosi on kulunut, voin ilokseni todeta, että olen loppuvuoden aikana tutustunut seuraaviin eurooppalaisiin:

IRLANTILAINEN

ITALIALAINEN

 

KREIKKALAINEN

BOSNIALAINEN, ALBANIALAINEN, KROATIALAINEN, SLOVENIALAINEN

POHJOISMAKEDONIALAINEN JA MAKEDONIANALBANIALAINEN

 

 

UNKARILAINEN

SAKSANVENÄLÄINEN

RANSKALAINEN

ESPANJALAINEN

PORTUGALILAINEN

NORJALAINEN JA MALTALAINEN

 

TSEKKILÄINEN

 SUOMENVENÄLÄINEN VALKO-VENÄJÄSTÄ

SOKERINA POHJALLA 

KAKSI ERILAISTA KIRJALLISUUDEN KOHTALONHETKEÄ

Franz Kafka kirjoitti aikoinaan, että "Mielestäni meidän pitäisi lukea vain kirjoja, jotka vaivaavat meitä ja tekevät meihin vaikutuksen. Jos lukemamme kirja ei ravistele meitä eikä herätä meitä kuin vasaralla lyötäisiin päähän, miksi lukea sitä?" Niin totta, mutta toisaalta myös hömpällä on paikkansa kirjallisuuslistallani. Kun joka kirjasta pukkaa pelkkää sotaa, työttömyyttä, köyhyyttä, saasteita, rötöksiä, sairauksia, kuolleita, onnettomuuksia, keskitysleirejä, sortoa ja väkivaltaa, on paikallaan välillä sulkea nuo totuudentorvet. Silloin uppoudun rakkautta, lempeä, romantiikkaa tihkuviin kirjoihin taikka salapoliisiromaanien kiperiin kiemuroihin. Niitä en kuitenkaan luetteloinut tähän juttuun, mutta usko pois, niitä on ollut paljon kuluneen vuoden aikana. 

Euroopan valloitukseni on vielä kesken. Belgia ja Alankomaat odottavat minua, sillä en yksinkertaisesti ole ehtinyt syventyä niiden kirjallisuuteen. Itä-Eurooppa, Balkan ja Espanja veivät sydämeni, joten niihin jäin junnaamaan pitkäksi aikaa kuluneena vuonna. Lukulistallani ovat lisäksi vielä seuraavat maat, joiden suomeksi käännettyä kirjallisuutta on vaikea, ellei lähes mahdoton löytää: Andorra, Liechtenstein, Luxemburg, Monaco, Montenegro, San Marino, Vatikaani. Jos tiedät em. maista jonkun kaunokirjallisen teoksen suomen kielellä, kerro ihmeessä!

Lopuksi haluan tuoda esiin kirjallisuuden kääntäjien merkityksen. Luen venäjäksi ja englanniksi sujuvasti, mutta ilman ammattitaitoisia, asiantuntevia ja taiten ja harkiten tehtyjä suomennoksia olisi tämäkin lukulupaus jäänyt pitämättä. Kunnia siis kääntäjille, ihan semmoisille vanhanaikaisille tekoälyttömille suomentajille, jotka elävät ja hengittävät kirjailijan kanssa yhtä matkaa. 

Tässä kuva Oulun kaupunginteatterista hetkeä ennen Leon Tolstoin Anna Kareninan alkua. Venäläinen kirjallisuus on sydämessäni aina - kiitos kielenkääntäjäopintojeni ja viisaiden venäläisten opettajieni, jotka panivat oppilaansa lukemaan venäläiset klassikot etuperin ja takaperin. Niiden ansiosta on helpompi ymmärtää tätäkin aikaa.

Vanha rouva

Tuunattua joulua

Tässä on alkutilanne: iso kasa pahvisia lanka(?)kartioita. Niitä olisi saanut ottaa niin paljon kuin olisi halunnut kantaa. Yritin olla kuitenkin kohtuullinen hamstraaja - varsinkin kun ei ollut minkään sortin tajua siitä, mitä kartioista voisi tuunata. Kartiot olivat tarjolla Tam Silkin tehtaanmyymälässä Kangasalla. Samassa paikassa, mistä viime vuonna ostin hullunhalvalla kaksi kenkälaatikollista valkoisia ja mustia pitsinpätkiä. 

Vuoden olen miettinyt niitä pitsinpätkiä. Iltana muutamana selasin Instaa ja mietin, miksi lenkkiketjut ovat nyt niin IN. Tiedäthän ne ketjut, joita kansakoulussa väkerrettiin paperista kuusenkoristeiksi. Sitten se iski, se suuri älynväläys!

Vaaleista pitsinpätkistä syntyi kolme piiiiiitkää pitsiketjua. Niin pitkää, että sain ne ripustettua pönttöuunin pellinvarsiin. Siinä ne nyt roikkuvat. Paikassa, johon olen vuositolkulla ollut miettivinäni jotain koristetta, joka ei hyökkää Vanhan herran päälle.

Mustat pitsit odottavat vielä tulemistaan. Onhan tässä aikaa. Jonain kauniina päivänä saan kuningatarajatuksen - ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi näitä kynttilänjalkoja kypsyttelin aikoinani monta vuotta. Keskellä on entinen lampunjalka ja sen kummallakin puolella kirppareilta löytyneitä jalkoja. Osa oli valkoisia, osa kultaisia, osa ei minkään värisiä. Maalasin ja hion ne kulahtaneen mustiksi. Nyt ovat ikään kuin "samaa sarjaa".

Mennäänpä sitten pahvikartioihin. Niistä sukeutui ilman pahempia synnytystuskia suuri kuusimetsä:

Kudoin jämälangoista kuusenhuput, jotka viritin kartioiden ja jatkolatvojen päälle. Vanha herra sahasi liiteristä löytyneistä oikeista kuusenoksista kuusenjalat. Liimasin ne pahvipyörylöiden avulla kartioihin. Metsän alusta on peräisin talomme rossipohjasta löytyneistä laudoista. Punatulkut ja kärpässienet löytyivät kirpparilta. Siinä se. 

Nyt on tuunattu joulua sen verran, että on aika pötkähtää sohvalle syömään suklaata ja lukemaan lahjoja. Ja ehkä ottamaan toinenkin suklaa.

Vanha rouva